VEISTÄMÖITÄ JA TELAKOITA PORVOON ALUEELLA

Porvoon kaupunki ja lähialue

Porvoon seudulla on rakennettu omanlaisia veneitä. Ne ovat erilaisia kuin Loviisan veneet ja toisenlaisia kuin Helsingissä tehdyt. Tarkoitan Porvoon alueella kaupunkia ja joen suistossa sijaitsevia Hamaria ja Tolkkista, Kråkön saarta, Pellinkiä, Emäsaloa, Simsalön saarta ja Sipoota. Sipoon länsipuolella alkaa Helsinki ja se on muuta maata.

Porvoossa, joen rannalla, on ollut muutamia tärkeitä veneveistämöitä. Borgå Båtvarv aloitti 1912 Porvoonjoen itärannalla, jokseenkin nykyisen urheilukentän alueella, ja osui korkeiden konjuktuurien aikaan - isoja ja pieniä aluksia tehtiin purjehtijoille, kalastajille, valtiolle, laivastolle. Borgå Båtvarv oli lähes yhtä suuri kuin Turun Veneveistämö. Menestyksen eräs taustatekijä oli nuori insinööri Gösta Kyntzell, jonka piirustuspöydällä syntyi moninaisia aluksia purjeveneistä torpedoveneisiin.

Teknilliseksi johtajaksi tuli vuonna 1916 Ruotsista Gillis Emmanuel Huss, joka suunnitteli veistämölle oman moottorin. Sitä valmistettiin 1920-luvulle saakka. Borgå Båtvarv rakensi valtavan määrän aluksia, mutta työt päättyivät 1934 tulipaloon.

Gösta Kyntzell piirsi Venäjän laivastolle 70 jalkaisia partioveneitä, ja yksi niistä myytiin 1921 yksityiskäyttöön. Vene päätyi Algoth Niskalle, joka piti tätä Flyer'iä yhtenä parhaimpana aluksenaan.

Veistämöllä oli työnjohtajana Ludvig Wilenius, joka saatuaan tarpeeksi kokemusta veneiden rakentamisesta, perusti oman veistämön  joen länsirannalle vuonna 1932. Hän osti rannalla olleet parikymmentä vuotta vanhat hallit, ja rakensi verstaan, valimon ja toimistorakennuksen. Wileniuksen veistämönä se tuli maankuuluksi - ohjelmaan kuului ennen kaikkea merkittäviä purjeveneitä, joista monet purjehtivat vielä. Wileniuksen veistämö on edelleen Porvoonjoen itärannalla.

Vuonna 2004 Ivar Nordlund osti hallit, jotka nyt ovat Museoviraston suojaamia. Veistämön tulevaisuus on ollut uhattuna, mutta elokuussa 2018 Porvoon kaupunki hyväksyi länsirannan suunnitelman, johon sisältyy myös vanha telakka.

Ivar ja Max Nordlundin telakalla säilytetään ja kunnostetaan ensisijaisesti puuveneitä.

Ludvig Wilenius jatkoi Borgå Båtvarvin perinteitä - hän rakensi paljon merkittäviä aluksia. Monet purjeveneet ovat tunnettuja kilpaveneinä tai sitten kauniina matkaveneinä, Pekka Barckin mukaan Wilenius rakensi yhteensä noin 430 venettä - niistä 325 oli moottorialuksia, 100 purjealuksia.

Porvoon joen suistolla Hamarissa ja Tolkkisissa rakennettiin monia moottoriveneitä,  Tolkkisissa erityisesti myös rannikkolaivoja. Gösta Kyntzell oli Tolkkisten telakalla teknisenä johtajana pitkään ennen sotia.

Kråkö - Varissaari

Kråkön saari on Porvoon joen suistossa vastapäätä Hamaria ja Tolkkista. Saari tunnetaan erityisesti moottoriveneistään. Vuonna 1962 saarella oli samanaikaisesti 16 veistäjää, jotka kaikki tekivät erilaisia veneitä. Veneiden veistäjiä on kaikkiaan ollut 25. Tunnetuimpia ovat Allan Lindström, Thure Lindström, B-H. Johansson, N.H. Johansson ja Tom Lindström.

Kråkön ympäri kiemurtelee rengastie; vielä 1970-luvulla tietä ajaessa näki lukuisia tienviittoja osoittamassa reittiä jollekin veistämölle. Teiden nimet ovat tältä kulta-ajalta: Venetelakan tie, Venemestarin tie, Veneenrakentajan tie …..

Vuonna 2018 saarella on kaksi telakkaa, mutta ei yhtään uusien veneiden rakentajaa. Kråkön veneiden rakentajista ei ole tehty kirjaa eikä muutakaan yhteenvetoa, muutamista veistäjistä on venelehdissä ollut artikkeleita. Yllättävää, ettei Porvoon museolla ole veneiden tuotannosta juuri lainkaan aineistoa.

Kråkön veneitä

Allan Lindström tunnetaan erityisesti Family Cruiserista. Veistämö sijaitsi Kråkön lounaiskulmassa.  Allan Lindström rakensi aluksi pienempiä moottoriveneitä, daycruiser-tyyppiä. Family Cruiser syntyi 1967, kun lasikuitu oli jo valloittanut markkinat. Veneen runko on Turun Veneveistämön (siis uuden Turun Veneveistämön) tekemä, ja Finnsailor-veneessä oli sama runko. Allan rakensi muut osat hienosta mahongista. Noin 120 venettä on tehty yhteensä.

Hänen poikansa Tom on jatkanut veneiden rakentamista  vuodesta 1981. Hänen omia mallejaan ovat Kråkö HT ja Kråkö Cabin, joita on valmistunut 25 kpl. Tom Lindström on lisäksi tehnyt 5 Family Cruiseria. Tom Lindströmin telakka ja veistämö sijaitsee jonkin matkan päässä isä-Allanin paikasta. Tämän telakan perusti Tom Lindströmin äidin isä 1914. Syksyllä 2018 telakka on täynnä, monta Family Cruiseria mutta muita veneitä myös. Yksi Family Cruiser on uudistettavana, puuosat puhdistetaan ja mahonki saa uuden lakan. Hallissa on viimeisin valmistunut Family Cruiser myytävänä. Tom Lindström rakensi sen 2010.

Thure Lindström, Allanin veli, rakensi myös erilaisia perämoottoriveneitä ja eräs suosituimpia oli Porkkala Folka, limisaumainen HT-vene. Toinen menestynyt malli oli Pacific 25 ja hänen  suunnittelemansa Mysingen 5, jota myytiin melkoisesti Ruotsiin. Thure päätyi samaan ratkaisuun kuin Allan 1960-luvun lopulla: runko tehtiin lasikuidusta, muut osat mahongista. Thure Lindströmin Nordic-mallit myivät hyvin.

Bror-Henrik Johansson kuuluu veneiden rakentajina suuriin nimiin - hän suunnitteli ja rakensi Utö-malliston. Se on loistava vaikeiden kelien vene, ja siksi saanut suosiota merenkulun ammattilaisten keskuudessa. Se on nopea, merikelpoinen, vankka ja kaunis. Ennen Utö-mallistoa B-H Johansson teki pienempiä tuulilasiveneitä, joita näkee edelleen merellä. Utöveneitä on tehty 50 ja lähes kaikki ovat edelleen käytössä.

Hänen poikansa Bengt Johansson on taitava veistäjä - hän jatkoi telakan pitämistä, kunnosti ja huolsi nimenomaan Utö-veneitä. Hän on lopettanut ja telakka on hiljentynyt.

 Nils Andersson on myös tunnettu veneenveistäjä - hän rakensi tunnetun Lalage-veneen 1952, ja yhdessä Paul Anderssonin kanssa hienon Bastu-Fian. Molemmat veneet on upeasti uudistettu. Anderssonit rakensivat lukuisia Kansanveneitä 1960- ja 1970-luvuilla, sekä Louhia ainakin kolme. He tekivät myös H-veneiden plugit, joista muotit valmistettiin, ja viimeistelivät ensimmäiset H-veneet.

 Nils Gustafsson rakensi tunnetun Hammarsbåtin 1938 - vene joka löydettiin vasta hiljattain ja laskettiin veteen 70 vuoden odotuksen jälkeen. N-H. Andersson oli taitava salonkiveneiden rakentaja - häneltä valmistui 1956 mm nyt Minervan nimellä tunnettu salonkivene, entiseltä nimeltään Mirka III, jonka Herbert Condu piirsi.

Emäsaloon

Kun jatkaa Hamarin ja Tolkkisten ohi etelään, pääsee Emäsalon saarelle. Emäsalo - Emsalö - on tunnettua veistämö- ja telakka-aluetta. Emsalö Båtupplag tunnettiin ennen puuveneiden satamana - nyt se on erittäin moderni "avaimet käteen" telakka. Saarella on kuitenkin kaksi perinteistä klassikkotelakkaa: Sune Anderssonin telakka ja Björklunds Båtvarv.

Sune Andersson jatkaa Henry Orrmanin jälkeen telakan ja veistämön pitämistä - hän on Orrmanin vävy - täysin oppinut veneiden veistäjä ja telakkamies. Sune Andersson on yhdessä Orrmanin kanssa rakentanut ison moottoriveneen, jolla hän kesäisin - jos ehtii - tekee matkoja Saaristomerelle ja muualle. Orrman tunnetaan erityisesti purjeveneiden ja moottoripurjehtijatyyppisten veneiden veistäjänä - monet niistä olivat P-O. Blomqvistin piirtämiä. 

Pellingin saaristoon

Jos haluaa autolla Pellingin saaristoon, pitää ajaa Porvoon läpi ja kääntyä etelään Ruskiksen lintulahden rantoja seuraillen. Pellinki on ikivanhaa asuinaluetta: aluksi kalastajia ja hylkeenpyytäjiä, sitten maanviljelijöitä (maaperä on hyvää merenlahtea ja ilmasto mieto) ja veneiden veistäjiä, nyt täydennettynä kesäasukkailla. Pellingissä, niin kuin sen itä- ja länsipuoleisessa saaristossakin, on voimakas virolainen geeniperimä: koko rannikkoalueelle on muuttanut aikojen kuluessa ihmisiä Suomenlahden eteläpuolelta.

Pellingin saaristo on tunnettu erityisesti "pellinkiläisestä veneestä". Sen tuntee jokainen ja sen nimellä myydään edelleen monenlaisia paatteja markkinoilla. "Pellinkiläiseksi" ilmoittaminen on myyntivaltti.

Mikä se on ? Tällä termillä on todellisuuspohja: "pellinkiläinen" on hyvin rakennettu, linjakas, nopea, kapea, kiikkerä, kaunislinjainen. Se on hyvä vene.

Kävimme Nisse Häggblomin kanssa tutkimassa, löytyisikö Pellingistä vastausta kysymykseen, mikä on "pellinkiläinen". Vierailimme ensin Göran Liljebergin veistämöllä, sitten Arne Anderssonin Marsund-veistämöllä, sen jälkeen Helmer Tillmanin telakalla ja lopuksi Knut Tillmanin veistämöllä.

Liljebergit - isä Julius ja poika Göran - usein mielletään pellinkiläisen mallin isiksi. Se on osaksi totta, mutta niin kuin monet asiat, pellinkiläinen venekin on monen tekijän summa. Ilmeisesti tällä alueella tarvittiin kalastamiseen ja yhteyksien ylläpitoon nopeampaa venettä kuin perinteiset uppoumarunkoiset veneet olivat. Joku tai jotkut miettivät, miten muuten hyvän veneen nopeutta voidaan lisätä. Voisi kuvitella, että ajatukset kulkivat näin: uppoumarunkoinen vene on hyvä, mutta jos nopeutta halutaan, alkaa perä painua syvemmälle, eikä vene kulje. Mikä neuvoksi - perän kantavuutta pitää lisätä. Kuinka sitä lisätään ? Tekemällä perä tasaisemmaksi ja levittämällä sitä.

Ei tiedetä, kuka tämän aloitti, mutta ainakin Liljebergit, Per-Erik Holmberg ja Marsundin Anderssonit tekivät tällaisia vauhtia kestäviä veneitä. Ne poikkeavat pohjan muodoiltaan muista uppoumarunkoisista kalastajaveneistä. Oikeanmuotoinen pellinkiläinen vene ei tarvitse kantosiipiä peräänsä. Se nousee liukuun perän muotojen kannattelemana ja kulkee kauniissa asennossa 20 solmua kohtuullisella moottoriteholla. 

Liljebergin veistämö

Nimi Liljeberg putkahtaa heti esiin, kun aletaan puhua Pellingin veneistä. Isä Julius ja poika Göran ovat luoneet tämän maineen tekemällä uudenlaisia nopeita ja hyviä veneitä. Julius rakensi veistämön kauniille paikalle, niin kuin muutkin veistäjät ja kalastajat aikoinaan. Juliuksen isä Emil teki myös veneitä, ilmeisesti omiin tarpeisiin.

Vaikuttaa siltä, haastatteluiden perusteella, että Julius kehitteli kalastajaveneen pohjan muotoja ja siirsi kokemuksensa Göranille. Molemmat tekivät samanmallisia veneitä. Heidän veistämiensä veneiden määrää ei ole laskettu, mutta niitä on paljon. Göran jatkoi isänsä kuoleman jälkeen pääasiassa yksin vuoteen 2002, jolloin hän sairastui vakavasti. Göran Liljeberg kuoli alkukesällä 2018.

Veistämö on alkuperäisessä kunnossa, mutta veneitä ei enää rakenneta eikä telakoida. Veistämön laitteet ja työkoneet ovat tallella ja halli on komea niin kuin veistämöt tapaavat olla.

Veneveistäjä Jyrki Ikonen Loviisassa on saanut luvan käyttää Liljebergien piirustuksia ja aikoo jatkaa heidän malliensa veistämistä.

Liljebergit rakensivat myös isompia aluksia: yhteysalus Pellingin, kauppaveneen ja pari troolaria. Mielenkiintoista on, että Julius Liljeberg veisti kahdeksan niin kutsuttua sillivenettä Neuvostoliittoon. Silliveneiden tausta on tämä. Vator Oy teki Suomen sillinkalastajille Pohjois-Atlantille vankat moottoriveneet troolaukseen, ja niiden paremmuus verrattuna perinteisiin trooliveneisiin havaittiin nopeasti. Vator sai tilauksia veneilleen monista maista, Islannistakin, ja aloitti niiden tuotannon vientiin. Veneitä halusivat monet maat, Neuvostoliitto muiden muassa.

Kuinka pellinkiläinen Julius Liljeberg pääsi kauppaan mukaan ?. Sitä ei tiedetä, mutta voidaan olettaa, että Vator tarvitsi muiden veistämöiden apua, ja teetti veneitä alihankkijoilla. Niin tai näin, Julius teki kahdeksan sillivenettä. Kuvassa sillivene on kuorma-auton lavalla Porvoon kaupungissa. 

Pellinge-vene kuljetti matkustajia Helsingin ja Porvoon saariston välillä. Allaoleva kuva on Helsingistä Eteläsatamasta - voisiko se olla Olympialaisten ajalta, kesältä 1952 ? Pellinge-vene tehtiin Liljebergin veistämön pihalla.

Troolarin rakentamisesta on kolme kuvaa - se tehtiin Rolf Liljebergille. Yhdestä kuvasta näkee, että työmaalla on useita miehiä: voisiko kyseessä olla vesillelasku ? 

Marsundissa neljä sukupolvea veistäjiä

Marsundin rannalla on rakennettu veneitä 1800-luvun lopulta; nyt veistämön omistaa Arne Andersson. Aluksi tehtiin puusta, mutta lasikuidun vallattua maailman siirryttiin 1970-luvun alussa siihen. Anderssonit siirsivät puisten fiskareiden linjat muoviin ja tekivät kahta kokoa. Pienempää valmistettiin 1974 - 1980 ja isompaa mallia vuoteen 2015. Isommasta mallista tehtiin ensin puusta yksi vene, jota käytettiin muotin valmistamisessa. Isompaa fiskaria on tehty yhteensä 77 kpl - yksi puusta ja 76 lasikuidusta. Veistämö on tehnyt myös yhden kansanveneen.

Mallit muuttuivat ja Marsund tunnetaan nyt modernien, hienojen moottoriveneiden tekijänä.

Veistämön seinällä on kaksi mielenkiintoista Anderssonien veneiden puolimallia, jotka auttavat ymmärtämään pellinkiläisen linjojen syntyprosessia. Molempien pohja on perässä tasainen ja niillä on selvä erillinen köli. Isomman veneen perästeevi on melko suora, mikä ei ollut yleistä fiskareissa. Kuvat alla näyttävät hyvin pohjan muodot. 

Veistämön vanhin osa on 1920-luvulta, mutta nykyiset veneet tehdään täysin uudessa hallissa. 

Helmer Tillman

Tillmanien suku on tunnettu veneiden veistäjistään - ei ole laskettu, kuinka paljon heidän veistämöistään on valmistunut veneitä, mutta niitä on paljon. Yleisimpiä malleja ovat olleet avonaiset perämoottoriveneet ja tuulilasiveneet.

Helmer Tillmanilla on veistämössään mielenkiintoisia työkaluja, esimerkiksi Helmerin isoisän isoisän 1800-luvulla valmistama niittaustuki ja itse tehty ruuvattava puristin.

Niittaustukea pidettiin polvella niittauskohdassa vastakappaleena, ja niittausvasaralla lyötiin toiselta puolelta niitti lautoihin. Pellingin veistäjät käyttivät lautojen saumassa erityistä puoliponttia, ruotsiksi halvfas. Helmerin mukaan se tuli Tanskasta erään veneen piirustusten yhteydessä, mutta todettiin käyttökelpoiseksi ja levisi muille veistämöille. Liljebergit esimerkiksi käyttivät tätä halvfas-laudoitusta. Saumat tiivistettiin langalla, eikä liimaa tarvittu. Laudat piti itse jyrsiä sopiviksi, ja siihen tarvittiin erityinen halvfas-jyrsin.  

Hallin seinustalla on omatekoinen pasutuslaatikko lyhyempiä lautoja varten. 

Knut Tillman

Luultavasti kaikkein eniten Pellingissä on veneitä tehty veistämöllä, jonka nyt omistaa Knut Tillman. Veneet ovat pääasiassa olleet avonaisia perämoottoriveneitä ja tuulilasiveneitä, joitain fiskareita myös. Tuotannon volyymit saatiin sarjatyöllä ja kysyntä oli suurta 1960- ja 1970-luvuilla.

Lasikuituun siirryttin pakon edessä, mutta siitä ei pidetty. Styreenin haitat ja niitä suojautuminen tekivät työskentelyn hankalaksi ja kädet olivat täynnä lasikuitupiikkejä. Puun kanssa työskentely oli mukavampaa ja miellyttävämpää. Tätä sanovat kaikki vanhemman polven veistäjät - tuskin kukaan piti hartsin ja lasikuidun työstämisestä.

Per-Erik "Peik" Holmberg

Holmbergin nimi nousee keskusteluissa usein esiin - hän oli myös kokeilija, joka etsi toisenlaisia pohjaratkaisuja. Holmberg teki arviolta noin 40 venettä, enimmäkseen fiskareita. Niissä on samoja piirteitä kuin Liljebergien veneissä ja Marsundissa veistetyissä fiskareissa: perä hieman levitetty, kantava ja selvä köli. Yksi Holmbergin vene on Espoossa Lillaisarnilla Enokssonin telakalla, mutta niitä on jäljellä muitakin.

Simsalön veneenveistäjiä

Sipoon rannikolla, Vuosaaresta itään on keskisuuri Simsalön saari. Simsalö on tiheään asuttu - on ollut kalastajia, veistämöitä ja huviloita. Saarella on vahva veneiden ja alusten veistämisen historia ja pitkät perinteet.   Rannikkolaivoja rakennettiin ilmeisesti jo Ruotsin vallan aikana ja kalastajille tehtiin soutu- ja purjepaatteja. Moottoriveneiden rakentaminen alkoi pian sen jälkeen kun moottorit ilmaantuivat markkinoille. Jo ennen talvi- ja jatkosotaa,  mutta erityisesti sen jälkeen, veistämöt rakensivat suurempia kauppa-aluksia, erilaisia kuljetusveneitä  sekä pienempiä moottoriveneitä huvikäyttöön.

Simsalön veistämöistä ja veistäjistä on tietoja koonnut Nils-Erik Bäckblom, jonka isä oli yksi Simsalön veneenveistäjistä. Tässä esitetyt tiedot perustuvat hänen tutkimuksiin ja kirjoituksiin.

Veistämö A.   Otto Hjalmar Lindqvist perusti saaren länsirannalle Korrvikenin suulle  veistämön vuonna 1910, mutta siirsi sen paikkaan B vuonna 1937. Hän piti veistämöä vuoteen 1962, jolloin Eugen Lindström tuli jatkajaksi. Eugen Lindström kuoli vuonna 2008, mutta telakka ja veistämö, jonka nimenä on vuodesta 1980 ollut Simsalö Båtbarv Ab, ovat samalla paikalla edelleen. 

Otto Hjalmar Lindqvist rakensi suurehkot matkustaja-alukset Sibbo ja Sibbo 2 sekä kauppa-aluksen ja lukuisia moottoriveneitä. Eugen Lindström veisti ainakin kaksi suurta rahtimoottorivenettä, kalastajaveneitä, perämoottoriveneitä sekä kalastajille isoja rysäveneitä. Lindström kävi Kuggomin veneenrakennuskurssin 1952-1953.

Nils-Erik Bäckblom kirjoittaa, että Lindströmiä kiinnosti myös vauhti:  hän rakensi nopeita fiskareita, joilla omistajat ajoivat kilpaa. Svartbäckin kilpailussa hän kerran kysyttäessä, kuinka monta kilpailuveneistä hän on veistänyt, vastasi "med båtbyggarvärdighet och -belåtenhet" niitä olleen kolme kappaletta.

Veistämö C. Fredric Bergman aloitti Stora Lågören-saarella Simsalön itärannalla veistämön ja telakan 1900-luvun alussa. Hänen poikansa Axel Bergman jatkoi työtä 1930-luvun alkuun. Elokuussa 1905 oli Hufvudstadsbladetissa ilmoitus, että "å Simsalö nya slip och båtvarf kunna några slupar redan upptagas denna höst". Bergman tarjosi Uudessa Suomettaressa vuonna 1909 asiakkaille täydellisiä moottoriveneitä pituudeltaan 20, 25 ja 30 jalkaisia erilaisissa hintaluokissa ja varustettuina petroli- tai bensiinimoottoreilla. Veistämön nimenä ilmoituksessa oli Simsalön Veneveistämö.

Niin kuin muistamme, alkoi moottoriveneiden valmistus Suomessa vain muutamaa vuotta aikaisemmin, joten Simsalön veistäjät olivat hyvin selvillä uusista mahdollisuuksista. Bergmanit rakensivat matkustaja-aluksia, esimerkiksi m/s Simsalön ja lukuisia moottoriveneitä. 

Veistämö D. Lilla Lågören-saarella rakensi veneitä Bertil Bäckblom. Veistämö valmistui vuonna 1935 ja toimi vuoteen 1980, jolloin se vuokrattiin Sibbo Båt och Motor-firmalle. Veistämön nimi oli aluksi Granholmens båtvarv, sitten Bäckbloms båtvarv. Veistämön perustaja oli käynyt Kuggomin venekoulun ja työskenteli myös Vatorin telakalla  Helsingissä. Veistämöllä rakennettiin kalastajaveneitä, perämoottoriveneitä, soutuveneitä ja rysäveneitä. Bäckblom oli taitava veneenrakentaja - 1947 valmistui kosteri purjevenekin. 

Bertil Bäckblomin veljenpoika Bengt Ole Bäckblom oli myös veneenveistäjä - hän työskenteli Helsingissä HSS:n Liuskasaarella 1950-luvulla ja myös omalla veistämöllään Sipoon Vesterskogissa 1960-luvulla. Liuskasaarella hän rakensi ensimmäisenä veneenään Kråkön Börje Johanssonin piirtämän moottoriveneen, jonka nimeksi tuli Rauni.

Veistämö E. Åke Winbergillä oli vuosina 1951 - 1961 pienempi veistämö Simsalön koillisrannalla. Hän oli saanut  Kuggomissa  veneenrakentajan koulutuksen, ja valmisti perämoottoriveneitä.

Simsalön saarella on vielä jäljellä alkuperäisiä veistämö- ja telakkahalleja työkaluineen. Ammattitaito on ollut korkealla tasolla. Miehet, jotka suuntautuivat veneenveistäjän ammattiin, hankkivat koulutuksen Kuggomin koulussa ja työskentelemällä isommilla veistämöillä. Ainakin yksi Simsalössä rakennettu moottorivene on edelleen käytössä. Otto Hjalmar Lindqvist veisti 1955  suurehkon moottoriveneen, joka Anli-nimisenä  liikkuu merillä edelleen.