VATOR OY

Kaksi nuorta miestä Porkkalasta

Frans Hällström ja Gustaf Johansson tulivat Porkkalasta ja ostivat 1938 maata Jollaksesta, Degerön kylästä. Ajatuksena oli perustaa venetelakka ja sen he tekivätkin. He ehtivät juuri ennen sodan syttymistä valmistaa muutamia veneitä, mutta sitten tuli kuuden vuoden keskeytys. Telakan nimi Vator tuli sanoista VArv ja moTOR.

Sodan jälkeen oli vaikeaa aloittaa veneiden rakentamista uudelleen, ja niinpä telakka myytiin 1944 Nemeksen perheelle. Jussi Nemeksen ajatuksena oli rakentaa pieniä aluksia, joita tarvittiin maksettaessa sotakorvauksia Neuvostoliitolle. Sotakorvausalusten koko ei kuitenkaan sopinut pienen veistämön tuotantoon, ja telakka alkoi valmistaa kalastus ja työveneitä kotimaahan. Kauppa alkoi hyvin - keväällä 1946 oli tilauksessa 45 venettä, joista puolet oli huviveneitä. Muutamina seuraavina vuosina veistämöltä valmistui satoja veneitä. Vuonna 1947 valmistui 20 nuottavenettä suomalaisille kalastusaluksille Islannin vesillä, ja siitä avautuivat kansainväliset markkinat. Vastaavia rakennettiin Neuvostoliittoon ja keski-Euroopan markkinoille. Jopa islantilaiset tilasivat Vatorin nuottaveneitä. Samanaikaisesti Vator valmisti kansanveneitä, A-veneen (Alien), C-veneitä, sulkaa, viklaa, louhia ja Viking-veneitä.

Itämeren risteilijöitä (Ö-8 m) tehtiin 7 kappaletta 40-luvun lopulla. 

Hämmästyttävä tuotantotahti

1950-luvulla Vator suuntautui selvemmin huviveneiden alueelle. USA:n vienti alkoi 1954, kun sinne myytiin 24 kpl Pacific 32 - venettä. Meillä tämä vene on jäänyt tuntemattomaksi, mutta yksi niistä on vielä täällä. Uljas II (FIN-30) on osallistunut Viaporin Tuoppiin 1990-luvulla, ja on nyt länsi-Suomessa. Vator valmisti USA:n myös toista venettä, hollantilaista Amphibi-con tyyppistä noin 50 kappaletta. Se oli hyvin erikoinen: ei kaaria, nostoköli ja sisällä kaikki mukavuudet. USA:n meni myös Louhia, Hai-veneitä ja kansanveneitä.

1950-luvulla  syntyi kalliiden kuutosten tilalle uusi kilpaveneluokka, 5.5 m.  Vator Oy valmisti ensimmäisen viis-viitosen 1956 - se oli ruotsalaisten Ohlssonin veljesten suunnittelema, mutta tämä Marilyn ei menestynyt kilpailuissa. Sitten Vatorin omistaja Jussi Nemes löysi oikean suunnittelijan. Amerikkalainen C. Raymond Hunt oli jo saanut nimeä, ja hän piirsi Vatorille modernin viis-viitosen, joka sai Jussi Nemeksen vaimon mukaan nimen Chaje. Ensimmäinen oli jo hyvä, mutta seuraava luomus 1963 oli täysosuma. Vene Chaje II voitti maailmanmestaruuden 1963 Raymond Huntin ohjaamana.

Vatorin veistämö paloi täysin syksyllä 1963, mutta tuotanto aloitettiin nopeasti uusissa tiloissa. Ensimmäisenä valmistui Bill Ludersin suunnittelema 5.5 Yankee, jolla USA:n George O'Dayn piti saada Tokiossa Olympiavoitto, mutta hän ei onnistunut siinä. Yankee ostettiin takaisin Suomeen ja nimettiin Chaje III:ksi. Kesällä 1966 Jussi Nemes osallistui tällä veneellä Tanskassa järjestettyihin MM-kilpailuihin, mutta ei onnistunut odotusten mukaisesti. Kovassa tuulessa vene kaatui ja upposi Juutinraumaan. Se nostettiin ylös ja tuotiin Suomeen. Veneellä kilpailtiin 1970-1990 luvuilla ilman mainittavaa menestystä.  Vasta kun Matti Muoniovaara hankki veneen itselleen alkoi voittoja tulla.

Anne Ala-Pöllänen kirjoittaa Vator-kirjassa "Chaje 3:n nimen uudelleen saaneena se on osallistunut Muoniovaaran ohjaamana mm. vuosina 1989-2004 yhteensä yli 200 kilpailuun,  joista se on voittanut suurimman osan. Vuosina 2002 ja 2004 se voitti puisten klassikkoviis-vitosten Euroopan mestaruuden Italiassa ja Norjassa".  Classic Cup'in Chaje 3 on voittanut vuosina 2002 ja 2004.

Viimeinen Vatorin rakentama viis-viitonen oli Helena, joka voitti Kultapokaalin 1985.

Matkaveneitä

Vator Oy on rakentanut lukuisia matkaveneitä. Ensimmäisiä olivat Anna ja Westward 1948, jälkimmäinen oli noin 50 jalan ketsi. USA:n markkinoille veistämö rakensi 7,5 tonnin matkaveneitä, joita myytii Vator 36 ja 37 nimillä. 1950- ja 1960-luvuilla valmistui monta Laurin-kosteria ja Olle Enderleinin piirtämää matkavenettä. 1966 valmistui ehkä suurin Vatorin purjeveneistä, Francis L. Herreshoff'in piirtämä ketsi Nereja, joka purjehtii edelleen.  Sparkman & Stephens'in veneitäkin Vator on tehnyt vuonna 1964 kaksi. Toinen (Buschemai) vietiin Saksaan mutta toinen on vesillämme edelleen. Se oli alunperin nimeltään Palomita (L-172) mutta omistajan vaihdoksen jälkeen sai nimekseen Nefertiti. Tuttu vene mm Viaporin Tuopista. Tämä oli ilmeisesti viimeinen Vator Oy:n veistämä puinen purjevene.

Erityisiä asiakkaita

Vuodeksi 1962 valmistettiin hieno moottorivene, jonka piti olla Suomen lahja Nikita Hrustseville. Häneltä kuitenkin katosi valtaistuin juuri ennen luovuttamista, ja vene jäi Suomeen. 1960-luvun lopulla Vator rakensi 14  hienoa mahonkista pikamoottorivenettä, joilla pääsi lähes 40 solmua. Ne myytiin Moskovan järville ja Krimille. Päinvastoin kuin luullaan, eivät Neuvostoliitossa kaikki olleet köyhiä.

Presidentti Kekkoselle valmistettiin Neste Oy:n toimeksiantona hieno moottorivene Kultaranta III. Nesteen toimitusjohtaja Uolevi Raade osti itselleen samanlaisen veneen.

Vatorin Huntit

 C. Raymond Hunt oli taitava myös moottoriveneiden suunnittelijana. Yhdysvaltojen merialueilla tarvitaan merikelpoisia moottoriveneitä. Hunt'in veneissä oli syvä V-pohja, jonka ansiosta veneillä voidaan ajaa kovaa aallokossakin. Vator hankki näiden  Slickraft-nimellä valmistettujen pienempien veneiden lasikuiturunkoja, ja rakensi niihin erilaisia yläosia. Tunnetut Vatorin 15, 17 ja 22 mallit syntyivät näin. Myöhemmin Vator rakensi lisenssillä myös rungot.

Jonkin ajan kuluttua Raymond Hunt piirsi samalla periaatteella isompia veneitä, joita alettiin rakentaa puusta. Nämä nyt  legendaariset Vatorin "Huntit" ovat todellisia meriveneitä, joita myös  poliisi, merivartiosta ja tulli käyttivät.

Vatorin pienvenetuotanto siirrettiin 1973 Puumalaan ja 1985 venetuotanto myytiin Flipper Oy:lle. Vator Oy on lopettanut toimintansa.

Paljonko Vator Oy on rakentanut veneitä ? Tarkkaa lukua ei ole, mutta tuhansia kun ottaa huomioon, että 1970-luvulla V-pohjaisia moottoriveneitä tehtiin 700 - 1000 kappaletta vuodessa.